Olin tänään (17.9. maanantaina) juoksemassa illalla. Koko päivän olin ollut vähän nuutunut ja etenkin illalla aika väsynytkin. Sitten päätin ryhdistäytyä. Sisälle on helppo jäädä nuhjaantumaan. Jos en nyt lähde ulos, tulee liian pitkä tauko lenkkien välille. Lenkkarit jalkaan ja menoksi.
Oli aivan loistava lenkki! Jalka nousi kevyesti. En oikein väsynyt tai ainakaan huomannut väsyväni, ja kuitenkin taivalsin vauhdikkaammin kuin aiemmin. Mukava hiki tuli pintaan ja tunsin tekeväni jotain.
Psyykkinen puoli on aika tärkeä. Olin illalla saanut työasioihin liittyvän erittäin mukavan sähköpostin. Suunnittelen ensi kesäksi erästä isompaa tapahtumaa ja nyt eräs pyytämäni puhuja lupasi tulla. Mieleni askarteli koko lenkin ajan siinä, kuinka loistava tapahtumasta tuleekaan. Mietin kaikenlaisia yksityiskohtia ja suunnitelmia ja näin mielessäni kuinka väki on tyytyväistä ja taloudellinen menestys seuraa. Samalla en edes huomannut matkan joutumista. Hieno meininki!
Ja sitten kotiin päästyäni kunnon puntteilut. Eräs ystäväni oli muistuttanut, että punteilla pitää ottaa aina maksimipainot, tehdä kymmenen sarja ja toistaa se yhteensä kolme kertaa taukoineen. Punttitreenit kestivät siksi jonkin aikaa – ja nyt ovat kädet makaronia. Mutta haluan uskoa että tästä on hyötyä ja kohta olen mieletön patti mieheksi.
Luulen että olen onnistunut elämään tänään vähän järkevämmin syömisasian kanssa kuin aiempina päivinä. Söin lounaaksi aivan hillittömän herkullisen salaatin, jossa oli mm. paistettuja herkkusieniä ja grillattua juustoa sekä mustaa balsamikokastiketta. Sekä tietenkin kurpitsansieminiä ja paahdettuja pinjansiemeniä sekä pellavansiemenrouhetta. Älyttömän hyvää! Päivälliseksi sitten vähän kukkakaalisosekeittoa – ihan hyvää sekin.
Uh, kello on paljon. Nyt unten maille. Duunit jatkukoot huomenna.
vararengas veks 