100,8kg, -0,1kg (tot. -5,2kg)
101 kiloa on nyt ohitettu ja oikeaan suuntaan mennään. Seuraava pikku nyppylä valloitettavaksi on 100kg. Siinä on jonkinlaista symboliikkaa. Olen ollut jo kauan, useamman vuoden, yli 100-kiloinen. Kun tuon rajapyykin alitan, tiedän olevani sellaisella tantereella, jota en ole aikoihin tallannut.
Ehdotin eilen rouvalle, että sittenhän voisin palkita itseni: perhepitsa lihaisilla täytteillä, syön yksin. Sitten tietenkin vaaka harpahtaisi iloisesti ylöspäin, mutta eipä se mitään: saanhan sitten taas mahdollisuuden ohittaa satasen ja palkita itseni, jonka jälkeen pudotan taas sataseen jne.
Vakavasti puhuen: nyt menee hyvin ja antaa mennä jatkossakin.
Mitäköhän söin eilen? Aamulla kaksi kananmunaa savulohen kanssa. Lounaaksi savulohta, pähkinöitä ja kahvilassa reissumies. Päivälliseksi hampurilaispihvi tuore- ja raejuuston kera sekä kurkkua. Illalla olin tylsässä kokouksessa, jossa tarjottiin hiilarikinkkupiirakkaa. Heikkouksissani otin yhden palan, mutta en toista tai kolmatta niin kuin joskus aiemmin olisin tehnyt. Hyvä minä.
Myöhään illalla kävin vielä juoksemassa. Nyt kyllä jalka on ruvennut nousemaan tosi hienolla tavalla. Jaksan pitää vauhtia päällä koko matkan ajan. Pulssi on sopivan reipas ja hengästyn. Kotona valun hikeä. Eilen oli lenkin jälkeen aivan loistava olo. Kotona oli ollut sauna päällä. Menin jälkilämpöihin. Mahtava tunne!
Sitten vielä punttisarjat. Teen nyt kolme kymmenen sarjaa: koukistajia, ojentajia ja sellaisia nostoja, joihin liittyvien lihasten nimiä en tunne 🙂 Joku voisi huomauttaa, että vähän yksipuolista: missä vatsa- ja selkälihasliikkeet, missä jalkojen harjoittaminen, entä rintalihakset? Myönnän yksipuolisuuden, mutta samalla haluan todeta, että en ole noin 15 vuoteen tehnyt yhtään mitään harjoituksia! Siihen nähden yksipuolinenkin harjoittelu on hurja parannus. Ja ehkä se on tie kokonaisvaltaiseen harjoitteluun, joka on edessä tulevaisuudessa.
vararengas veks 