400g good bye

102,7kg, -0,4kg (tot. -3,3kg)

Eilen tuskailin sitä, että söinköhän vähän liikaa. Olo oli silloin nimittäin se, että kertaakaan ei päivän aikana ollut erityisen kova nälkä (no ehkä ennen lounasta), ja söin mielestäni aika hyvän kokoisia annoksia. Esimerkiksi päivälliselle lähdettäessä oli sellainen olo, että onkohan syöminen nyt edes ihan tarpeellista. Söin sitten kuitenkin mielestäni ihan tuhdin päivällisen. Ja illalla vielä vähän pannariakin!

Ja silti: -400g. Vaaka tuottaa toisinaan tosi ilahduttavia hetkiä. Tämä oli yksi niistä.

Merkittävät pudotukset ovat siinäkin mielessä hienoja, että niistä saa aina pienoishaasteen. Ja se haaste on se, ettei anna painon enää nousta kerran saavutetusta lukemasta. Saavutetuista eduista ei nimittäin tingitä.

Nyt sitten kohti 101:llä alkavia lukemia. Jos tuo 700g lähtisi pois vaikka neljässä päivässä. Viisi päivääkin olisi ihan tyydyttävä aika.

Ja pianhan pääsen sitten juhlimaan satasen rikkoutumista. Siinä vaiheessa painoa on pudonnut kuusi kiloa, mitä pidän tosi hyvänä alkuna.

Kannattaa ottaa kaikenlaisia pieniä välitavoitteita, niin kuin nyt nuo kaksi edellä mainittua. Sitten seuraava tavoitehan on kymmenen pudotettua kiloa, jolloin painaisin 96kg. Muistan painaneeni tuon verran lukion toisella luokalla. Olin mielestäni aivan kauhea tankki. Sitten pudotinkin siitä yli kymmenen kiloa, ja se tapahtui vieläpä jotenkin itsestään ja helposti. Sittemmin moista ei olekaan tapahtunut.

96 kilosta matkataan kohti 90 kiloa. Siitä kohti 86 kiloa, ja lopulta aina 80 kiloon asti. Matka näyttää pitkältä, mutta hei, sehän on alamäkeä!

Pannukakkupäivä

Torstai 30.8.2012, 17. päivä

Flunssaa pukkaa. Vähän kurja juttu. Ajattelin illalla lähteä lenkille, mutta sitten tunnustelin oloani. Poskionteloissa kutitusta ja täyttymisen tunnetta, pientä alkavaa kivistelyä kurkussa, lievähköä päänsärkyä. Ulos olisi tehnyt mieli, mutta ei ollut vaikea päätellä, että lenkkeily tässä kunnossa saattaisi nostaa kuumeen. Katsoinkin siis televisiosta Purppuravyöhykkeen loppuun puolentoistatunnin kohdalta, heh.

Flunssa ei olisi ihme. FB-statusten perusteella sellainen on nyt joka toisella. Jotkut tuntuvat kärsineen kauan ja hartaasti. Toivottavasti omani olisi pikainen – tai ei lopulta tulisi ollenkaan. Ainahan sitä toivoa saa.

Pannukakkua lupailee otsikko. No joo, kyllähän minä sitäkin söin, tosin loppujen lopuksi aika vähän. Appivanhemmat pörähtivät vierailulle ja jotain iltaista iloa oli kiva pyöräyttää. Pannari on ikisuosikki ja helppo tehdä. Aineet siihen löytyvät käytännössä aina.

Meillä on muuten sellainen ”maailman parhaan pannukakun” ohje. Ehkä moni muukin tuntee sen. Siinä on pari jujua, joista merkittävin lienee rasvan ja sokerin suuri määrä itse taikinassa :-). Myös leivinjauhetta ja vanilliinisokeria käytetään. Vaihtoehtoisena on kardemumma, jolla saa sitten aivan omanlaisensa maun. Pannari on aivan tolkuttoman hyvän makuinen, ihan kuin tavallinen pannari potenssiin kaksi.

Se ei ole kuitenkaan mitään laihdutusruokaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna otin sitä ehkä sittenkin vähän liikaa, vaikka tavalliseen tasooni nähden nautin herkkua hyvin kohtuullisesti.

Tänään tuli syötyä aika hyvin, ja aika paljon tuntuisesti. En oikeastaan ihmettele, jos huomenna vaaka näyttää nollalukemia.

Ruokailut:

• Aamupala: purkki valion rahkaa (7% rasvaa), kahvia maidolla
• Lounas: jääsalaattia, tuoretta timjamia, kurkkua, tomaattia, paprikaa, 150g kylmäsavulohta, siivu pehmeää yrttivuohenjuustoa, salaatinkastike
• Päivällinen: uunilohta, papuhernepannua vähän (samaa kuin eilen), raejuustoa vähän, salaattia (perussalaatti + timjami + rucola + salaattijuustokuutioita) ja salaatinkastike, hivenen hampurilaiskastiketta lohen päälle
• Iltapala: pienoinen pala pannaria, sokeria päälle ripaus (voi ei!)
• Lisäksi: juustosiivuja, pähkinöitä, light-limua, kahvia maidolla, paljon vettä

Onhan tuolla kaikenlaista vähän ylimääräistä. Tuo vuohenjuusto oli kyllä tosi rasvaista. Käytän salaatinkastikkeita, ja vielä tohdin ottaa hampurilaiskastikettakin. Pannari ei ole pudottajalle. Lohi on ruoka-aineena jees, mutta söinköhän sitä vähän liian suuren palan?

Liikunta:

Nollatasoa. Puolustaudun kyllä vähän sillä, että olen tulossa kipeäksi.

Elämän oivalteita:

Olen puhunut hupaisesta kirja-ajatuksestani. Kehittelin sitä eteenpäin. Kirjoitan kirjan nyt sitä mukaa, kun laihdun, ja teos tulee pian markkinoille, kun olen saavuttanut tavoitteeni. Siitä tulee myyntimenestys (tämä siis kuuluu tosi realistiseen suunnitelmaani). Sitten kirjoitan sille jatko-osan. Se kertoo siitä, että entinen ylipainoinen nahjus löytää liikunnallisen elämäntavan, pitää huolta itsestään eikä anna painon enää nousta. Lopulta näitä kahta suosikkikirjaa myydään yhdessä.

Painon pudottamista on hauska harrastaa, mutta paljon huoliakin elämääni mahtuu. Suurin on taloudellinen. Olen aloittanut yrittäjänä tänä vuonna. Olen tosi pätevä siinä, mitä teen, mutta asiakashankinta on tosi vaikeaa. Työkeikkoja on erittäin vähän, ja tulen hädin tuskin toimeen. Kuvioissa on vielä vaimo, muksut ja asuntovelka. En nyt unettomia öitä ole viettänyt (en ole ihan sen tapainen tyyppi), mutta lievää levottomuutta perseeseen tämä asetelma synnyttää.

On tosi kiusallinen olo, että tietää osaavansa jotain todella hyvin, mutta ei saa osaamistaan myydyksi. Olotilaa voisi kutsua tyhjäkäynniksi ja haaskatun potentiaalin tuskaksi. Elämä ei ole turhan pitkä, haluan saada jotain aikaiseksi, ja minulla on potentiaalia erilaisiin asioihin. Nyt tuntuu siltä, että kyvyt menevät hukkaan. Näin on, vaikka yrittäjyys on melko lailla itsenäisesti valittu elämäntapa.

Älä jätkä mussuta vaan mene tapaamaan ihmisiä! Hanki niitä asiakkaita – älä ole tossu! Viisaita neuvoja – kiitos.

Tasaista rataa kuljetaan

103,1kg, -0,0kg (tot. -2,9kg)

Nolla. Vaaka ei ollut hievahtanutkaan eilisestä. Tätä tämä joskus on. Huomenna tilanne on sitten toinen. Ja painon päivittäinen vaihtelu voi olla aika suurtakin.

Merkitsin kuitenkin tuon nollan miinus-etumerkillä. Vaikka ei ollutkaan paino pudonnut, se ei ennen kaikkea ollut noussut, ja tämähän on aina hyvä tulos. Suuri linja näyttää alaspäin.

Sikäli yllättävää tämä on, että eilen söin mielestäni hyvin kohtuullisesti, jopa vähän. Ja kävin illalla lenkillä (hyvä minä)! Mutta kuten sanottu, näiden vaikutukset näkyvät varmaan huomenna.

Se minua kyllä ihmetyttää, mikä tuo 102,9kg tuossa monta päivää sitten oikein oli. Tuossa painossa käväisin ja sitten kovaa vauhtia ylöspäin, jonka jälkeen tasaista pudotusta alas. En ole vieläkään päässyt samaan.

Malttamaton mies voisi kyllästyä hitaaseen pudotusvauhtiin, mutta kokemus on osoittanut, että hyvin nopean pudotuksen saa aikaiseksi vain nälkäkuurilla. Ja silloin pudottaminen ei ole hauskaa, ja hommaan tympääntyy ennen pitkää. Nopeasti pudotettu saadaan myös nopeasti takaisin – tästäkin on ikävää kokemusta.

Nyt tähän päivään. Aamukahvi juotu ja purkillinen rahkaa syöty. (Se oli sellaista, jossa rasvaa oli 7%, huh. Mutta oli se pehmeää ja hyvää. Hiilareita siinä oli tosi vähän. Vatsa nyt aivan täynnä.) Torstai on toivoa täynnä.

Jääsalaattia pilkkahinnalla

Keskiviikko 29.8.2012, 16. päivä

Tavallinen arkipäivä takana, joskin aamulla olin tolkuttoman väsynyt. Takana oli neljän tunnin yöunet. Palvelin tytölle aamupalan ja saatoin koulutielle, mutta olin koko ajan aivan sumussa. Yleensä herään kovastakin väsymyksestä puolen tunnin sisällä, mutta nyt tilanne oli toinen. Rojahdin heti velvollisuuksien jälkeen sängylle ja heräsin vasta parin tunnin päästä.

Tällainen on mahdollista jos olet yrittäjä, joka ei joudu palvelemaan asiakkaita – oman itsesi herra. Toisaalta voidaan kysyä, onko tällainen taloudellisesti järkevää. No, eipä tietenkään. Mutta sillä hetkellä se oli välttämätöntä.

Illalla olivat vuorossa lasten harrastuskiireet. Poika päiväkodista, ruokaa pöytään, tyttö jalkapalloon ja samalla kauppaan ostamaan ruokaa ja lenkkarit pojalle. Suhina vain kävi, mutta kohtuullisen kivuttomasti selvittiin.

Kaupassa tein aika hauskan löydön. Laarissa oli lapun mukaan 200g pusseja jääsalaattia, jonka hinta oli 2,29e pussilta. Mutta pussit olivat aivan mahdottoman kokoisia. Otin pari ja punnitsin ne: yli 400 grammaa!

Olin jo pistämässä pussit kärryyn, kunnes mieleeni tuli, olisiko laarissa vieläkin mahtavampia salaattipusseja. Kävin nopeasti läpi esillä olevat salaatit ja otin pari isointa käteeni. Punnitsin: toinen oli yli 600 ja toinen yli 700 grammaa! Kassalla hinta niistä kappaleelta oli todellakin se 2,29e. Jostakin käsittämättömästä syystä tämä pieni löytö tuotti suurta iloa!

Mitäs tänään muuten söin?

Ruokailut:

• Aamupala: paistettu muna, kolme siivua pekonia, parmesaania raastettuna päälle, kahvia maidolla (tosi terveellistä! ja älyttömän hyvää…)
• Lounas: halloumia paistettuna, jääsalaattia, kurkkua, tomaattia, paprikaa (eli sitä ”perussalaattia”), salaatin kastiketta
• Päivällinen: yksi soijanakki, pannulla paahdettuna kasvissekoitusta (papuja, herneitä, maissia, siemeniä), samanlaista salaattia kuin lounaallakin
• Iltapala: rouvan tekemää raparperikeittoa puoli mukillista (makeutettu Canderellilla) + ihan vähäsen vaniljakastiketta
• Lisäksi: kahvia maidolla, light-limua, vettä

Jostain syystä tänään ei ole ollut kovinkaan kova nälkä. En ole napostellut välipaloja. Ei ole oikeastaan edes tullut mieleen. Päivälliselläkin oli sellainen olo, että jaksaakohan sitä nyt syödä, mutta ajattelin että parempi syödä nyt, koska myöhemmin tulisi kuitenkin nälkä. Aika hyvä päivä ruokailujen suhteen.

Liikunta:

Ei vielä mitään. Hurskas aikomus on lähteä kohta yölliselle lenkille. Mutta sitä ennen rouva toivoisi pientä tukanleikkuuta. (Joo, kyllä – olen aika hyvä lyhentämään hiuksia. Vaikka lopputulos ei ihan yhtä priima ole kuin kampaamossa, hinta-laatusuhde on ylivoimainen.)

Tulevaisuuden pohdintaa:

Odotan jo aikaa, että olen normaalipainoinen ja ehkä jopa vähän hoikka. Olen ollut tukeva tai lihava niin kauan kuin muistan. Enkä ole viihtynyt. Aika surullinen juttu. Mutta toisaalta ei ole ollut sitä tahdonvoiman ja itsearvostuksen kombinaatiota, joka olisi tuonut aikaan muutoksen. Tai ehkä oli joskus lukioiässä, mutta päästin homman sitten käsistä. Olin tuolloin parhaimmillani vähän alle 80kg painava, siis aivan loistavissa mitoissa itselleni. Silti näin silloinkin itseni löysänä ja tukevana. Tosi erikoista, ainakin näin jälkeenpäin pohdittuna.

Ehkä nyt on elämässäni tullut joku kypsymisvaihe ja jonkinlaista kasvua ihmisenä on tapahtunut. Tätä pitäisi pohtia enemmänkin. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että voin olla onnistumisestani niin luottavainen. En tiedä oikein edes miksi olen. Ehkä tämä on harhaa, mutta pitää nauttia tästä sisäisestä tunteesta nyt, kun se on läsnä.

Olen pohtinut sitä kirjan kirjoittamista. Ajatus on tosi hauska. Entäpä jos ryhtyisin joskus ensi vuoden alussa käymään tosissani salilla, ja ensi kesänä näkisin ensimmäistä kertaa elämässäni läskin alta lihaksiakin. 80kg timmissä kunnossa olevaa äijää auringonpaahteisella rannalla. Sitä ei ole ikinä tapahtunut minulle. Tuosta voisi hyvin ottaa valokuvankin ja pistää kirjan loppuun ikään kuin pisteeksi iin päälle ja koukuksi lukijoille siitä, mihin kirjan vinkeillä lopulta päästään.

Kaikenlaisia unelmia.

Laskeutuminen on taas alkanut

103,1kg, -0,3kg (tot. -2,9kg)

Kolmensadan gramman pudotus eilisestä painosta lupaa hyvää. Tiesin että olin syönyt niin kuin piti. En törttöillyt (mitä nyt pari perunalastua). Itsevarmuus kasvaa taas. Uskon pääseväni takaisin tasaiseen pudottamiseen. Vaa’an luku huojentaa mieltä.

Tavoite on siis mennä alle 102kg:n viikon sisällä. Pitäisi olla mahdollista.

Juttelin eilen lounaalla vähän yli 50-vuotiaan miehen kanssa, joka on erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa. Hän harrastaa todella aktiivisesti rullaluistelua. Kertoi, että nyt minun on vielä helppo pudottaa. Hänen iässään aineenvaihdunta hidastuu niin, että kiloja on koko ajan vaikeampi pitää kurissa.

Hän myös rohkaisi ja sanoi, että aivan varmasti saan joulukuuhun mennessä kymmenen kiloa pois. Luulen että se tapahtuu jo aikaisemmin, mutta otan nyt varmuuden vuoksi tähtäimeksi joulukuun alun.

Kivaa että joku rohkaisee.

Normipäivä

Tiistai 28.8.2012, 15. päivä

”Raisun” viikonlopun ja painon heittelemisen jälkeen tiistai oli aika rauhallinen ja tavallinen. Ihan mukavaa päästä taas takaisin uralle.

Pikku haasteena oli tapaaminen ravintolassa lounaalla, mutta siitä selvittiin hyvin. Nautin pääasiassa salaattipöydän antimia.

Ruokailut:

• Aamupala: rahkaa, mustikoita, kahvia maidolla
• Lounas: vähän kaalisalaattia (majoneesisetti), paljon perussalaattia, paljon katkarapuja, yksi kalkkunasiivu, kahvit
• Päivällinen: kaksi 100% ruisleipää, tölkillinen tonnikalaa (kasvis-tomaatti-kastikkeessa), vähän oliiviöljyä, raejuustoa, fetaa
• Iltapala: juustoja
• Lisäksi: kinkkusiivu, juustoja, light-limua (aika paljon), vähän perunalastuja (kiusaus iski, kun piipahdin ystävän luona – otin tosi vähän), kahvia maidolla,vettä tietenkin

Tämä nyt poikkeaa totutusta siltä osin, että lohi on poissa. Rahka on tullut uutena kuvioihin. Syön leipää nyt rohkeammin kuin aluksi – 100% on ok ja kuituja pitäisi saada, eikä pari palaa ole vielä paljon.

Nuo ruokailut näyttävät ruudulla aika vähäisiltä, mutta lounaalla söin salaattia niin paljon, että napa piukkui. Ehkä otin liikaa katkiksia. Ja päivällinen oli kyllä tosi täyttävä. Nälkää en ole nähnyt.

Liikunta:

Tämä ei nyt ole käynnistynyt ollenkaan. No, pyöräilin eilen nelisen kilsaa, mutta se on ihan arkiliikuntaa, ei mitään hikimeininkiä.

Oivallus:

Keksin tämän pari päivää sitten: Jos tämä onnistuu, jos siis onnistun pudottamaan 26kg niin, että se on minulle helppoa, hauskaa, saan syödä hyviä ruokia eikä koskaan ole nälkä, kirjoitan kokemuksistani kirjan. Olen ihan tottunut ja hyväkin kirjoittaja, ja laihdutuskirjoja myydään parhaimmillaan aika paljon. Olen aivan varma, että jos kirjan kannessa lukee: ”Laihduin helposti 25kg. Söin hyviä ruokia. En kärsinyt nälkää. Voin hyvin. Oli hauskaa. Enpä juuri hikoillut lenkkipolulla”, kirja menee kaupaksi kuin häkä.

Sitten voin kertoa omista kokemuksistani, takaiskuistani ja voitoistani. Ennen kaikkea taon lukijalle päähän tietyt periaatteet: ei saa tulla nälkä, pitää syödä hyviä ruokia, omaa painoa ja ruokailua tulee tarkkailla. Ruoka-aineasiaakin osaan siihen kirjoittaa, ja ennen kirjan painamista tuloksen tarkistaa tietenkin joku raviontoaineterapeutti/lääkäri.

Whaddayathink?

BOING

Monta erikoista päivää takana. Blogin päivittäminen on jäänyt, kun en ole kunnolla koneelle ehtinyt. Se tarkoittaa sitä, että ruokapäiväkirja pitää suosiolla jättää näiltä päiviltä pitämättä. Joitakin ylimalkaisia yksityiskohtia on enää noista ruokailuista mielessä.

Sen sijaan painonkehitys on paras pistää ylös. Ja siihen liittyy tuo BOING! Alas mennään ja sitten taas ylös – ja alas! Numerot kertovat enemmän kuin tusina sanoja:

25.8.2012, -0,6kg (tot. -3,1kg), 102,9kg

26.8.2012, +0,3kg (tot. -2,8kg), 103,1kg

27.8.2012, +1,1kg (tot. -1,7kg), 104,2kg

28.8.2012, -0,8kg (tot. -2,5kg), 103,4kg

Että tuollaista. Lauantaiaamuna riemu oli suuri, kun 103kg rikkoutui. Pudotus oli aikamoinen. Mutta mitä sitten tapahtui?

Lauantaina olin perheen kanssa häissä. Nuo tuollaiset ruokakekkerit ja niiden vaarat kyllä tiedetään. Häät olivat vieläpä ohjelmaltaan sellaiset, että kaikkien ohjelmanumeroiden välissä oli noin tunnin mittainen tauko. Tällaiset väliajat oikein houkuttavat syömään – ja juomaan. Viiniä, olutta ja muita alkoholijuomia oli runsaasti tarjolla.

Vastoin lukijan luuloja, onnistuin pidättäytymään pahimmista mässingeistä. Join alkumaljan lisäksi vain lasillisen punaviiniä. Osasin jättää seisovassa pöydässä suosiolla rauhaan pahimmat hiilihydraattipitoiset ruoka-aineet, kuten perunat ja pastasalaatin. Sen sijaan virhe oli santsata. Olisin tullut yhdelläkin lautasellisella hyvin toimeen.

En kuitenkaan sortunut vanhan malliseen ylisyömiseen, ja onnittelen siitä itseäni. Hääkakkua otin, mutta aika ohuen suikaleen. Hyvä minä! En ollut kuitenkaan yllättynyt siitä, että vaaka näytti pluslukuja. Onneksi aika kohtuullisesti.

Seuraavana päivänä, eli sunnuntaina, meille tuli vieraita. Jo ennen sitä, päivällisellä, söin vähän liikaa. Olin ostanut hyvää raakamakkaraa ja onneton söin lasten jämiä, kun en mitenkään raaskinut heittää tosi laadukasta makkaraa laskeihin. (Rouva ei syö lihaa.)

Sitten tulivat vieraat, ja toki tarjosimme iltapalaa. Olin pyöräyttänyt herkullisen mustikkapiirakan, mutta se ei todellakaan sopinut pudottajalle. Onneksi otin sitä kohtuudella. Tarjolla oli myös karjalanpiirakkaa. Ei olisi sitä pitänyt syödä mutta otin kuitenkin kaksi. Sen sijaan fanipalat jäivät kulhoon.

Tämäkään ei ollut vielä suuri surma, mutta sitten menin viettämään myöhäisiltaa ystäväni luokse. Yöllä hän houkutteli minua ja muita kavereita grillille, ja minä menin. Nähkääs, tämä kaveri siirtyy kohta asumaan suuren meren taakse Amerikkaan, emmekä sitten näe pitkiin aikoihin. Olisi ollut vaikeaa olla pistäytymättä grillillä, joka on ollut meille yhteinen rakas harrastus.

Tähän voidaan sitten huomauttaa, että eihän siellä grillillä mitään tarvitse syödä. No niin. Otin kuitenkin annoksen, jossa oli muna, nakkeja, pekonia ja salaattia – ei ranskalaisia. Setti oli kuitenkin tolkuttoman raskas, ja se on suuri osasyyllinen seuraavan aamun karmeisiin lukuihin: reilun kilon painonnousu!

Eilen ruokailu oli jo uomissaan ja nyt aion jatkaa samalla tavalla. Elämääni ovat astuneet rahkat. Vertailen nyt vähän eri rahkoja. Rasva ei niissä niinkään pelota vaan lisätty sokeri. Niinpä herkkurahkat pitänee jättää suosiolla hyllyyn. Yhdessä Valion rahkassa ei ollut juuri hiilihydraatteja, mutta rasvaprosentti oli 7. Pikkaisen turhan korkea. Mutta se oli todella hyvää!

Ehkä kuitenkin totuttelen rasvattomiin rahkoihin. Tänä aamuna Ehrmannin rasvatonta ja maustamatonta rahkaa ja sen päälle mustikoita. Makeutin Canderellilla. Oli aika hyvää, joskaan ei mikään päätä räjäyttävä makuelämys. Vatsa on kyllä erittäinkin täynnä.

Tuosta BOINGista huolimatta uskon vakaaseen kehitykseen. Nyt pitää vain pitää huolta siitä, ettei anna takaiskujen turhan paljon ahdistaa. Paino putoaa helposti, kunhan ruokavalio on oikea, eikä poikkea missään grilleillä.

Kahdessa viikossa on lähtenyt pois 2,5kg. Pidän tulosta aika hyvänä siihen nähden, että en ole nähnyt nälkää, olen syönyt hyviä ruokia ja pysynyt hyvällä mielellä. Tavoitteena saada ensi viikkoon mennessä vaakaan 101:llä alkavia lukuja, ja pian onkin sitten satanen rikki.

Ilahduttava pudotus

103,5kg, -0,2kg (tot. -2,5kg)

Aamulla vaaka näytti yllättäviä, ilahduttavia lukemia. Jotenkin oli eilisen jälkeen sellainen tunne, että söin tosi paljon – vieläpä kun viimeisimmän postauksen jälkeen joskus yöllä muistin, että tuli ähmättyä myös 150g fetaa yhden ruokailun yhteydessä. Mutta nyt mennään hyvään suuntaan ja hienosti!

Voin hyvin.

Olen hyvällä tuulella.

Syön hyviä ruokia.

Juuri koskaan ei ole nälkä.

Painon pudottaminen on hauskaa ja helppoa.

Eikö tämän juuri näin pitänytkin mennä?

Ei pelkkää lohta!

Torstai 23.8.2012, 10. päivä

Ei pelkkää lohta tänään, nimittäin päivälliseksi en syönyt lohta! Lounaaksi sen sijaan sitä upposi vähän.

Huomaan että teen jo niin tottuneesti ruokaa, ettei sitä tarvitse ajatella niin tarkasti. Sen huomaa näin iltaisin, kun ryhtyy miettimään, mitä ihmettä olenkaan mahtanut päivän aikana syödä. Koska en jaksa viisastella nyt mitään nokkeluuksia, menen suoraan rakkaaseen listaani:

Ruokailu:

• Aamupala: Paistettu kananmuna, lämminsavulohta, vuohenjuustoa, rucolaa (perussettiä siis), kahvia maidolla.
• Lounas: pieni pala paistettua lohta (ehkä alle 50g, löytyi jääkaapista), creme fraichea päälle (aika paljon), rucola-kurkku-tomaatti-paprika-salaatti + vuohenjuustoa + balsamico-kastike.
• Päivällinen: herkkusieniä paistettuna, creme fraichea, parmesaania, rucolaa.
• Iltapala: teetä maidolla.
• Lisäksi: pähkinöitä, juustoja, kinkkua, 4-5 pastatyynyä (ahneuksissani, lasten päivällinen – hiilareita!), kahvia maidolla, vettä tietenkin.

Liikunta:

Heh.

Tänään oli siitä mukava päivä pitää blogia, että ensimmäiset kommentit ilmestyivät postauksiini. Niistä oli vastuussa Satu. Kiitos, Satu, rohkaisevasta ja kivasta palautteesta!

 

Miksi käyn vaa’alla joka aamu?

Kun tiirailee muiden laihdutusblogeja, niin huomaa, että monilla on kerran viikossa punnituspäivä. Itse käyn vaa’alla joka aamu ja uskollisesti raapustelen tulokset tänne ylös. Miksi näin?

Eräs pudotuksessa onnistunut ystäväni kertoi, että laihduttamisesta tehdyssä tuoreessa laajassa, kansainvälisessä tutkimuksessa havaittiin, että päivittäinen painontarkkailu edistää tavoitteen saavuttamista. Ja voin hyvin järkeillä, mistä se johtuu.

On nimittäin niin, että jos kävisin vaa’alla vain kerran viikossa ja sitten paino ei olisi juuri tippunutkaan tai olisi tullut jopa lisää, tuskastuisin helposti ja epätoivo valtaisi mielen. Tulisi sellainen olo, että olen mennyt viikon väärään suuntaan, enkä jaksaisi niin helposti panostaa seuraavalle viikolle vaan pistäisin helposti ranttaliksi. Kun joka päivä ei tarvitse mennä vaa’alle kohtaamaan karua todellisuutta, helpommin tarttuu huokutuksiin ja ajattelee korjaavansa tilanteen sitten viikon kuluessa. Kuitenkin nämä houkutukset saattavat toistua, ja vasta viikon lopuksi on pakko tutustua tilanteeseen kunnolla.

Sen sijaan kun joka päivä tutustuu siihen, missä mennään, voi arvioida tulosta edellisten päivien ruokailun ja liikunnan valossa. Lisäksi huonoihin tottumuksiin voi välittömästi puuttua: nopeatkin korjausliikkeet ovat mahdollisia. Oma kehontuntemus paranee. Tietää mitä tarvitsee syödä, jotta paino putoaisi.

Lisäksi jatkuva vaa’alla käyminen pitää ajatukset keskittyneinä elämäntapoihin, ja tämän olen havainnut tärkeäksi. Monesti aiemmin olen mielelläni jättänyt pudottamisen ajattelemisen sikseen ja sitten olen alkanut syödä väärin.

Päivittäinen painontarkkailu on myös kannustavaa. Jos onnistuu pysymään tavoitteissaan, paino putoaa melkein joka päivä. Tämä taas palkitsee ja tuottaa mielihyvää, mikä taas puolestaan lisää motivaatiota, mikä taas tuo lisää hyviä tuloksia jne.

Suosittelen siis päivittäistä punnitsemista niille, jotka haluavat määrätietoisesti pudottaa painoaan.