Ken nukkuu, ei syö

101,1kg, -0,6kg (tot. -4,9kg)

Nukuin viime yönä yli 12 tunnin yöunet. Aamulla vaaka näytti yli puolen kilon pudotusta. Tällainen pudotus tuntuu erikoiselta siihen nähden, että viime päivinä olen syönyt aivan samalla tavalla kuin eilen, mutta vaaka on kuitenkin sitkeästi pysynyt samoissa lukemissa.

Hirmupudotuksen taustalla lieneekin pitkät yöunet. En syönyt kahteentoista tuntiin mitään. Lisäksi hikoilin peiton alla varmaan aikamoisesti.

Tällainen roima harppaus eteenpäin tavoitetta kohden tuntuu tietenkin mukavalta, mutta ei ole oikein takeita siihen, että pudotus jäisi aivan pysyväksi. Luultavasti huomenna aamulla on taas pluslukemia tiedossa. Tai sitten ei – jos osaan elää järkevästi, ja käydä tänään vaikka lenkillä.

Söin kyllä taas ihan hitsin hyvin: salaatti, jossa päällä oli paistettuja herkkusieniä ja itse tekemääni jauhelihamureketta. Hampurilaiskastiketta (hups). Ja aiemmin päivällä söin mokkapalan (tuplahups). On se niin hassunhauskaa, kun tällaisella ruokavaliolla ihmisen paino putoaa (jee).

Mutta kuninkaat harvoin laihtuvat…

101,7kg, -0,0kg (tot. -4,3kg)

Tulos ei ihmetytä. Liikaa salaatinkastiketta, juustoja ja päivälliseksi vielä liikaa makkaraa. Ei lenkkeilyä. (Puntteja kyllä nostelin.)

Jos söin eilen niin kuin kuningas, pitää myös muistaa, että kuninkaat harvoin laihtuvat. Turpeita möhömahojahan ne ovat – ainakin satujen kuninkaat.

Rouva tulee tänään kotiin työmatkalta; pääsisinköhän lenkille.

Söin kuin kuningas

Sarjassamme ”näin teet herkullisen aterian kymmenessä minuutissa”. Ja todella herkullinen olikin.

Söin siis äsken lounasta. Oli ihan älyttömän hyvää ja samalla simppeliä tehdä.

Kaksi kirjolohen palaa, yhteensä 300g. Paistinpannulle käristymään. Päälle kalamaustetta ja grillauskastiketta.

Kalan valmistuessa tehdään salaatti. Jääsalaattia runsaasti, päälle kurkkua pilkottuna, minitomaatteja, paprikaa, rucolaa sekä kurpitsansiemeniä ja pinjansiemeniä paahdettuna. Koko komeuden päälle ropsautetaan vielä pellavansiemenrouhetta.

Kun kalat on valmiit, ne pistetään salaatin viereen lautaselle ja päälle kohtuudella hampurilaiskastiketta – myös salaatin päälle, jos ei ylväämpää soosia löydy. Syödään. Ihmetellään, miten tämä voi olla näin hyvää.

Niitä, jotka pyrkivät nopeampaan kevennykseen kuin allekirjoittanut, kehotan jättämään hampurilaiskastikkeet pois. Mutta jotka haluavat nauttia elämästä ja ruoasta ja tyytyvät kohtuulliseen pudottamisvauhtiin, seuratkaa perässä.

Vähän kerrallaan

101,7kg, -0,1kg (tot. -4,3kg)

Pudotus on aina hyvä uutinen, vaikka se olisikin vähäinen.

Minua ei itse asiassa haittaa se, että tässä ei nyt pudotettu kymmentä kiloa neljässä viikossa. Tällaistakin jotkut pudotuskirjat lupailevat. Tiedän että moinen tahti edellyttäisi sellaista antautumista, johon itse ei kykene. Tarkoitan sitä, että kun pudotettavana on kerran paljon enemmän kuin kymmenen kiloa, 26kg jos tarkkoja ollaan, pudotus ei tapahdu ihan neljässä viikossa. Ja olen varma siitä, että en jaksaisi nopeaan pudotukseen vaadittavaa vyönkiristystä neljää viikkoa kauempaa.

Olenkin siis ihan tyytyväinen siihen, että painoni putoaa rauhallisesti. Olen voinut säätää elämäntyylini ja ruokailutottumukseni sellaisiksi, että ne eivät poikkea aivan mahdottomasti siitä, mihin olen tottunut. Toisaalta ne poikkeavat juuri sen verran kuin on välttämätöntä. Tällaiseen elämäntyyliin on nimittäin nyt tottuminen koko loppuelämän ajaksi. Vanhaan ylensyöntiin ei ole paluuta, jos ei halua vararengasta pian takaisin.

Sata grammaa päivässä tietää 700g viikossa. Kuukaudessa painoa putoaisi silloin kolme kiloa. Tavoite, 80kg, olisi saavutettu tällöin huhtikuun lopulla. Sopii oikein hyvin minulle.

Kauheaa puppua – varoitukseni

Keskiviikko 12.9.2012, 30. päivä

Aika normi päivä. Rouva lähti pariksi yöksi työmatkalle. Olen muksujen kanssa kotona. Huomenna pitää lähettää toinen kouluun ja viedä toinen päiväkotiin, ihan yksin. No, kokemusta on. Punnertaminen on vain hieman tavanomaista kovempi.

Olen syönyt suht’ järkevästi. Aamulla ruisleipä, öljyä, paistettu kananmuna, valkosipulituorejuustoa, kinkkusiivuja, kahvia maidolla. Lounaaksi 150g kylmäsavulohta salaatissa. Perussalaatti, mutta lisäksi mukana makua tuomaan kahta eri juustoa. Hampurilaiskastiketta päälle, kun oma suosikki, balsamico-kastike oli loppunut. Päivällinen on sitten oma lukunsa.

Sekoitin päivän annoksen aiemmissa postauksissa mainitsemaani kuituhässäkkää. Oman viritykseni mukaisesti pistin siihen vielä kaksi ruokalusikallista pellavansiemenrouhetta. Sitten jääkaapista parin desin tölkki rasvatonta maitorahkaa. Sekoitus.

Koostumukseltaan mössöstä tuli aivan kauheaa puppua. Kuivaa, vaikeasti nieltävää. Oli pakko lirautella maitoa joukkoon, eikä sekään tuntunut pahemmin auttavan. Mutta pahempaa oli vielä maku. Maitorahka itsessään on happamena vähän pistävää, ja sitten siihen yhdistyi kuituhässäkän pari pistävää makua, eli leseet ja pellavansiemenrouhe. Minun suuhuni ei todellakaan mitenkään hyvän makuista. Ja kun koostumus oli mitä oli, voin vakaasti olla suosittelematta tällaista yhdistelmää. Päinvastoin, annan varoitukseni.

Opetus: kuitumysliä kannattaa syödä ihan vain maidon kanssa. Jos sitä kuitenkin jostain syystä joutuu syömään rahkan kanssa, mukaan kannattaa ottaa runsaasti marjoja, vaikka mansikoita, ja pistää joukkoon vielä vähän makeutusainetta.

En jaksanut koko päivällistä syödä ja osa siitä odottaa minua nyt jääkaapissa. Pitää se kai tuhota. Ajattelin pistellä iltapalaksi, mutta nyt on jo yö. Huomenna aamulla marjat kehiin ja tuunataan moisesta kauheudesta siedettävää terveysruokaa.

– – –

Lenkille en ole tänään mennyt, enkä oikeastaan edes päässyt. Ei lapsosia voi jättää yöllä yksi kotiin, kun ovat vasta kahdeksan ja viisi. Lastensuojeluhan siihen puuttuisi.

Painoja olen sen sijaan nostellut – toki vähemmän kuin eilen. Nämä lihastenkasvattamisjutut ovat itselleni uusia. Olen ymmärtänyt että lihaksen pitää antaa treenin jälkeen levätä. Mutta kuinka kauan? Saako siinä välissä tehdä mitään, kuten harjoitella kevyesti pienillä painoilla? Vai onko siitä haittaa – tai ei sanottavammin hyötyä?

Sen kuitenkin huomasin, että hämmästyttävän nopeasti alkaa patti kasvaa. Hauiksessa on ihan muutaman treenikerran jälkeen jo aivan uutta muotoa. Ilahduttavaa, kun kerran olen aina ollut löysä taikinakäsi. Into kyllä nyt palaa uudelle elämäntyylille ja myös ryhdikkäämmälle ulkomuodolle. Oi tule joulu kultainen!

Niin pitkä on matka…

101,8kg, +0,2kg (tot. -4,2kg)

Hidasta on matka tää. Veikkaan että huomenna taas putoaa vähän, kunnes jossain vaiheessa taas vähän nousee.

Viime viikolla putosi puoli kiloa. Hidas oli vauhti. Toisaalta se on juuri se yhden vuoden vauhti, jonka itselleni asetin. Ja jostain olen ymmärtänyt, että tuolla vauhdilla tulos on tullut jäädäkseen, eli että se ei ihan helposti napsahda taas huippulukemiin.

Voisin runoilla tarkastikin eilisistä ruokailuistani, mutta olen tuolle yksityiskohtaisuudelle tullut vähän väsyneeksi. Tässä jotain yleistä: Aamulla rahkaa ja mansikoita. Lounaaksi herkkusieni-kesäkurpitsa-muhennosta paistetun juuston kanssa sekä kinkkua paljon joukossa. Päivälliseksi kaksi ruisleipää kinkun ja tuorejuuston sekä öljyn kanssa. Illalla lisää rahkaa ja kuituhässäkkää. Paljon vettä, kahvia maidolla.

Liikunnasta vielä: illalla lenkkeilin, joskaan en jaksanut juosta ihan koko lenkkiäni. Kävelin loput. Sen jälkeen nostin vielä painosarjat käsipainoilla. Tuollainen treeni sopii minulle ihan hyvin. Uskoisin, että tulokset näkyvät muutaman kuukauden sisällä.

Jos vaikka nyt onnistuisin pudottamaan tuon kilon per viikko, mihin olen siis tähän asti pystynyt, jouluna painaisin 87kg. Se olisi jo huima tulos. Loput 7kg tuntuu tässä katsannossa pikku ponnistukselta. Tähdätäänpä nyt sitten vaikka tuohon. Ja jos ei onnistu, ollaan tyytyväisiä jos paino kuitenkin tippuu.

Kuituhässäkkä

Äitimuorin muinaista kuitukirjaa selailtuani päätin tehdä kirjan ohjeen mukaista eräänlaista kuidukasta mysliä – tai mitä lie hässäkkää. Tässä päiväannoksen ohje (ulkomuistista):

1 dl Bran Flakes

3/4dl leseitä

3/4dl All Bran

0,5dl kaurahiutaleita

1 rkl mantelimurskaa

1 rkl kuivattua aprikoosia pieneksi pilkottuna

1 rkl kuivattua luumua pieneksi pilkottuna

1 rkl rusinoita

Sitten lisäsin vielä itsenäisesti – terveysinnossani – pellavansiemenrouhetta kaksi ruokalusikallista.

Sopii hyvin maidon, jogurtin ja rahkankin kanssa. Yllättävän hyvää.

Omat kysymykseni liittyvät huonojen hiilarien määrään. Noissa Braneissa on kyllä kuituja ihan runsaasti mutta myös lisättyä sokeria sellaiset 18%. Samoin kuivahedelmät on hiilaripommeja. Missä vaiheessa hiilareita on pudottajalle vielä siedettävä määrä suhteessa kuitujen määrään?

Ajattelin nyt kuitenkin kokeilla tätä sekoitusta useamman päivän ajan, jos vaikka toimisi. Lupaus on se, että tuon pitäisi pitää vatsa täynnä pitkään, saada ruoansulatus ja suoli toimivaan ihanaisesti ja kokonaisuudessaan vähentää nautitun energian määrää. Katsotaan miten kuituhässäkän tässä kovassa kokeessa nyt käy.

Rohkeiden ruokien viikonloppu

Lauantai, sunnuntai ja maanantai menivät, eikä niistä ole blogissa sanaakaan. Kaksi syytä: olin jonkin verran matkoilla ja netti on tökkinyt pahemman kerran. Yhteys on nytkin hidas, mutta toimii säällisesti.

Mitä on tapahtunut? Voi, kaikenlaista!

Mitenköhän nämä painot meni… kokeillaan:

lauantai 8.9.2012, 102,1kg, -0,3kg (tot. -3,9kg)

sunnuntai 9.9.2012, 101,9kg, -0,2kg (tot. -4,1kg)

maanantai 10.9.2012, 102,1kg, +0,2kg (tot. -3,9kg)

tiistai, 11.9.2012, 101,6kg, -0,5kg (tot. -4,4kg)

Ihmisen muisti on kyllä lyhyt. Pariin päivään en pistänyt lukuja ylös ja nyt jos menee aivan arvailuksi. Sen muistan että heilahduksia tuossa oli. Toisaalta tuntuu siltä, että ne olisivat olleet tuotakin rajumpia. Mutta en muista kunnolla…

Ruokailut:

Viikonloppu ei ollut mitään esimerkillistä pudottajan elämään, kaukana siitä. Annahan kun kerron. Lauantaina oli tytön futisturnaus Tampereella. Hirveä nälkä iski kentällä. Olin ottanut liian vähän eväitä. Ei kun makkarapisteelle. Älyttömän hyvä käyrä.

Futispelistä Tampereen kylpylään, jonka jälkeen on taas kaikilla nälkä. Samassa rakennuksessa on erittäin houkutteleva ja laadukas pizza-ravintola (kavahd!). Menin siis pizzalle! Eikä siinä vielä mitään. Pizzan vedettyäni söimme vielä nelistään jälkiruokapizzan, jossa oli mm. mansikkahilloa pizzapohjan päällä 🙂 Aivan loistavan hyvää, mutta ihan turmiollista kaikille hyville pyrkimyksille.

Tulos seuraavana aamuna oli suuri yllätys: paino oli pudonnut! Nyt ryhdynkin koluamaan kotikaupunkini pitserioita läpi, jos tulos on näin onnellinen!

Sunnuntai oli paljon tätä pahempi. Vanhan isäni synttärit. Äitimuori oli pyöräyttänyt kaikenlaista suolaista ja makeaa. Ja sitten minä repsahdin. Ladoin suolaisia paloja lautaselleni paljon enemmän kuin mikä olisi ollut suotavaa ja, ennen kaikkea, mitä olisin edes jaksanut syödä. Vanha-Aatami sieltä taas nosti päätään. Söin ja söin, koska se oli hauskaa ja ruoka oli hyvää. Hiilareita ja rasvoja oikein vipelsi vatsaani.

En ollut yhtään hämmästynyt siitä, että paino oli noussut seuraavan aamun punnituksessa. Tosin en tarkalleen muista enää lukua. Ehkä sillä ei ole niin väliä.

Eilen maanantaina elin noin suurin piirtein ihmisiksi. Selvästikään ei ollut enää niin kovin nälkä ja söin keskimääräistä vähemmän. Yksityiskohtia en jaksa nyt enää muistella, mutta olin vähän väsynyt koko päivänä, enkä jaksanut tuunata itselleni tavanomaisia salaatteja. Aika lihapainotteisesti söin, mikä on itselleni poikkeuksellista.

Liikunta:

Vihdoinkin jotain myönteistä kerrottavaa tällä saralla. Lenkkeily alkaa sujua. Ihmeellisen vähällä vaivalla jalat tottuvat juoksemiseen. Lisäksi jo muutaman kilon painonpudotus tekee lenkkeilystä keveämpää ja helpompaa.

Tämän lisäksi olen lopultakin kaivanut esille käsipainot, jotka rouva osti jo joskus pari vuotta sitten minulle lahjaksi (pyynnöstäni). Olen aloittanut harjoittelemaan niillä sarjoja, joiden on määrä vahvistaa, kiinteyttää ja kasvattaa ylävartalon muuten löysiä lihaksiani. Suunnitelma on se, että harjoittelen niillä nyt tämän vuoden loppuun asti ja katson sitten tilanteen. Ensi vuoden alusta lähtien voisin ruveta käymään salilla. Mutta tähän tilanteeseen riittänee tällainen kevyempi aloittelu.

Pohdintoja:

Lainasin äidiltäni vanha kirjan kuitujen käyttämisestä painon alentamiseen. Kirja on käännetty suomeksi joskus 80-luvun alussa. Alkuteos englantilainen.

Hämmästyttävää kyllä: kirjan alussa varoitellaan tuolloin muoti-ilmiöksi kasvaneesta tavasta pudottaa painoa, jossa jätettiin kokonaan hiilarit pois! Kuulostaako tutulta? Aivan – ei mitään uutta auringon alla.

Kuitua kirjassa kehutaan äärettömästi, ja onhan tuo minullekin pieni herätys. Kuitu antaa vatsalle töitä ja syöksyy nopeasti suoliston läpi. Se ei pilkkoudu, joten se ei lihota. Kuitu myös lisää ruoan hukkaprosenttia, eli runsaskuituinen ruoka ehkäisee ruoan muuntumista energiaksi ja läskiksi. Kun ateria sisältää riittävästi kuitua, se estää liiallisen insuliinin erityksen, mikä tarkoittaa sitä, että näläntunne pysyy kauemmin poissa ja kiusaus välipalojen napsimiseen vähenee.

Kuitu on siis suuri pudottajan ystävä. Sellaisia hiilareita ei tarvitsekaan niin paljon pelätä, joita on runsaskuituisessa ruoassa. Päinvastoin, 100% ruisleivän syöminen on vallan suositeltavaa – kohtuullisissa määrin.

Runsaasti kuitua saa mm. näistä: kuivatut aprikoosit, viikunat ja luumut, pavut (tomaattikastikkeessa), kuivatut kidneypavut (tosi runsaasti), kuivatut herneet, kik-herneet, linssit, leseet (älyttömästi!), leseleipä, lesemurot (All Bran – paljon!), täysjyvämakaroni, weetabix, soijajauhot, manteli.

Ehkä kuidut on seuraava haasteeni. Päivitän sitten tietoja siitä, miten näiden kanssa käy.

Pettymys

102,4kg, +0,3kg (tot. -3,6kg)

Mikäs helkkarin jämähtäminen tämä on? Ihan tosissani odottelin, että nyt mentäisiin alle 102:n. Sen sijaan eilisestä tuli 300g lisää! Väärä suunta!

Luulen että pitää kiinnittää nyt tarkemmin huomiota syömisiin. Muistan aiemmilta pudottamisyrityksiltä sen, että reilun kolmen viikon jälkeen alkaa ote helposti lipsumaan. Napostelu lisääntyy, romahdukset yleistyvät, vaa’alla käyminen harvenee, panostus asiaan heikkenee, epäterveelliset ruoka-aineet astuvat kuvioihin, ruoan määrä ruokailuilla lisääntyy. Tällöin painon putoaminen hidastuu ja loppuu eikä sitä ole enää intoa keskittyä tietynlaiseen elämäntyyliin. Anti mennä.

Mutta nyt ei tapahdu niin. En ole ikinä ennen pitänyt ruokapäiväkirjaa (tai mitään päiväkirjaa), mutta tämän loistavana etuna on se, että olen pakotettu pysähtymään miettimään omaa syömistäni ja elämäntapojani. Tämä tekee mahdolliseksi sen, että vaikeina aikoina voin tiedostaa tilanteeni ja tarttua itseäni niskasta kiinni.

Mitä tämä kaikki nyt sitten tarkoittaa? No, tämä tarkoittaa sitä, että tänään syön savulohta ja juustoja vain ruokailujen yhteydessä. Otan välipaloiksi pähkinöitä. Juon enemmän. Ja jos onnistuu, menen illalla lenkille. Pitäisi tepsiä. Vaaka on tuomarini.

Takaisin raiteilla (ainakin luulen niin)

Torstai 6.9.2012, 24. päivä

Saamaton päivä. En saanut tehtyä kunnolla töitä, josta tuli vähän paha mieli. En jaksanut illalla leikkiä pojan kanssa, mikä oli vähän ikävä juttu. Enkä mennyt myöhään illalla lenkille, vaan olin television ääressä.

Mutta ruokailujen puolesta tämä taisi olla kohtuullisen onnistunut päivä. Tältä ainakin tuntuu.

Ruokailut:

• Aamupala: paistettu kananmuna, kolme siivua pekonia, kaksi pientä ruisleipää (100%), vähän oliiviöljyä, kahvia maidolla
• Lounas: 200g kylmäsavulohta, perussalaattia
• Päivällinen: pieni ruisleivän pala (100%), vähän öljyä, lämminsavulohta
• Iltapala: juuston siivu, lämminsavulohta
• Lisäksi: pähkinöitä, pari kinkkusiivua, lämminsavulohta (aika paljon), kahvia, teetä, maitoa, vettä

Olin siis ostanut jälleen lämminsavulohta. Hirmu hyvän makuista. Sitä tulee syötyä helposti liian paljon.

Huomaan nyt, että päivällisellä ja iltapalalla söin oikeastaan aika vähän. Aamupala oli kyllä todella tukeva ja lounaan salaatti myös. Ehkä vähän liikaa painottui nyt välipaloihin, ainakin illalla.

Nyt kyllä vähän odottelen, että vaaka voisi osoittaa huomenna aamulla alle 102kg. Mentäisiin sitten taas oikeaan suuntaan hyvällä mielellä.

Liikunta:

Kerrankin jotain sanottavaa. Vaikka tämä ei mitään hikiliikuntaa olekaan, sain kaivettua pitkästä aikaa puntit esiin. Hauiskääntöjä. Peruskauraa, mutta olipahan edes jotain. Lihakseni todella tarvitsevat vahvistusta. Olen tosi löysässä kunnossa.

Pari päivää sitten televisiosta tuli Bond-elokuva Casino Royale. Siinä Bondia näyttelevä Daniel Craig voisi olla jonkinlainen esikuva siinä, mihin fyysiseltä olemukseltaan pitäisi miehen pyrkiä. Vaikea ajatella, että rouvakaan pitäisi sitä tilannetta ainakaan nykyistä kehnompana.